Uhrautuminen ei ole ainoa tapa rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Onko sinulla koskaan ollut tunnetta, että jokin elämässäsi toistuu aina samalla tavalla, vaikka kuinka yrität muuttaa suuntaa? Ikään kuin vanha, näkymätön kaava ohjaisi elämääsi – ilman että edes tiedät sen olevan siellä. Tällaisia ovat historialliset kummitukset, käytän tätä metaforaa kuvaamaan malleja, jotka olemme omaksuneet äidinmaidosta. Malleja, jotka ovat olleet varhaislapsuudessa sanattomia sääntöjä, keinoja ylläpitää harmoniaa ja kokea hyväksyntää. Kaikille meillä on tällaisia moodeja, tässä tekstissä puhun uhrautumisen tunnelukosta. Omaksut mallit ovat uskomuksia, tunteita ja selviytymismalleja, jotka olemme perineet, oppineet tai itse rakentaneet suojaksemme. Mutta niiden kustannus voi olla valtava: vapauden puute, rajattomuus ja jatkuva tunne siitä, että täytyy riittää – kaikille muille, mutta ei koskaan itselle.

Opitut mallit ja historiallinen solidaarisuus

Usein elämämme sidokset ovat perittyjä, jopa huomaamattamme. Sukupolvet ennen meitä ovat saattaneet elää traumaattisten tapahtumien, kriisien ja epävarmuuden keskellä. Selviytymisen hintana on ollut hiljainen sopimus: ”Pidä huoli muista, älä vaivaa ketään, älä vaadi liikaa.” Tätä voisi kutsua historialliseksi solidaarisuudeksi. Se on tapa ajatella, että muiden hyvinvointi tulee aina ennen omaa – hinnalla millä hyvänsä.

Näin syntyy tunne siitä, että omat tarpeet ovat toissijaisia. Että arvosi määräytyy sen kautta, mitä annat, kestät ja kannat. Tämä näkyy ylisukupolvisissa uskomuksissa, jotka kuiskivat:

• "Minun tehtäväni on auttaa muita."
• "Jos asetun etusijalle, olen itsekäs."
• "Arvoni on siinä, kuinka tarpeellinen olen."

Uhrautuvuuden kaava – miten se kahlitsee sinut?

Nämä näkymättömät sidokset voivat ilmentyä elämässä uhrautuvuuden tunnelukkona. Se on kaava, jossa oman arvon tunne sekoittuu jatkuvaan tarpeeseen kantaa muiden taakkoja. Se voi johtaa rooliin, jossa olet:

• ”Pyyteetön auttaja,” joka antaa aina itsensä, mutta ei koskaan pyydä mitään takaisin.
• ”Kestäjä,” joka kokee olevansa olemassa vain toisia varten.
• ”Ylisuorittaja,” joka yrittää jatkuvasti täyttää kaikkien odotukset.

Kaava voi tuntua jopa palkitsevalta: ehkä saat kiitosta, ehkä koet hetkellistä merkityksellisyyttä. Mutta samalla uhrautuminen voi johtaa loppuunpalamiseen, identiteetin hämärtymiseen ja siihen, että omat tarpeesi jäävät aina muiden varjoon.

Kuinka vapautua historian kahleista?

Muutoksen avain on historiallisten kummitusten tunnistamisessa ja uudelleenmäärittelyssä. Tällainen työ voi olla haastavaa, mutta myös vapauttavaa. Tässä muutamia askelia matkalle:

1. Tunnista historialliset kummitukset

Kysy itseltäsi:

• Miksi ajattelen, että minun on aina asetettava muut itseni edelle?
• Onko tämä minun oma uskomukseni, vai peritty ääni sukupolvien takaa?
• Mitä pelkään tapahtuvan, jos asetan rajat?

Pelkkä näiden kysymysten äärelle pysähtyminen voi tuoda valoa siihen, mitä kaavaa toistat elämässäsi.

2. Uudelleenmäärittele arvosi

Uhrautuvuuden tunnelukko kertoo, että arvosi perustuu siihen, mitä teet muille. Tämä ei ole totta. Sinä olet arvokas sellaisena kuin olet – ilman, että sinun täytyy todistaa sitä jatkuvasti. Muutos lähtee siitä, että ymmärrämme oikeutemme voida hyvin ja olla terveen itsekkäitä.

Aloita pienin askelin. Kokeile, miltä tuntuisi ajatella:

• Minun tarpeeni ovat yhtä tärkeitä kuin muiden.
• Voin asettaa rajat ja silti olla rakastettava.
• Rajat lisäävät turvallisuuden tunnetta ja edistävät hyvinvointia
• Tunteiden tunnistaminen auttaa löytämään sopivat rajat
• Rajojen asettamista voi harjoitella

3. Aseta rajat

Rajojen asettaminen on paljon enemmän kuin ei-sanan opettelua. Se edellyttää omien tarpeiden ja tunteiden tunnistamista. Silloin ei alistu toimimaan toisten tarpeiden mukaan, vaan kunnioittaa omaa hyvinvointia ja ihmisarvoaan tasavertaisena muiden kanssa. Samalla voi katkaista omalla kohdallaan kaltoinkohtelun ja sivuutetuksi tulemisen kierteen. Omista rajoista huolehtiminen vie kohti ihmisarvon lisääntymistä.

Rajojen asettaminen ei tarkoita välinpitämättömyyttä – se tarkoittaa itsensä kunnioittamista.  Kun sanot jollekin asialle "ei" sanot samalla jollekin toiselle asialle "kyllä". Usein pelkäämme, että rajojen asettaminen johtaa hylkäämiseen, mutta todellisuudessa se tuo vapautta sekä sinulle että ympärilläsi oleville. Rajojen asettaminen voi alkuun tuntua hyvinkin hankalalta ja siihen on oivia keinoja olemassa. Omista rajoista huolehtiminen ei ole itsekkyyttä, vaan oikeudenmukaista omien tarpeiden kuuntelemista ja toimimista niiden pohjalta. Se pitää sisällään myös muiden ihmisten kunnioittamisen. Rajojen asettaminen on eri asia kuin pyrkimys muiden ihmisten kontrolloimiseen. Kun pystyy aikuismaisella tavalla ilmaisemaan itselle ja muille, mihin voimavarat riittävät ja millainen kohtelu ei sovi, kanssakäyminen on avointa ja reilua.

Ihmisten henkilökohtaiset rajat ovat yksilöllisiä. Omista rajoista huolehtimiseen muiden ihmisten kanssa vaikuttaa myös, se kuinka hyvin toisen ihmisen tuntee ja kuinka luotettava hän on.

4. Löydä parantava kokemus

Uhrautuvuuden tunnelukon rakennelmat alkavat murtumaan, kun koet, että rajojen asettaminen ei johda katastrofiin. Tämä voi tapahtua terapiassa, luottamuksellisessa vuorovaikutuksessa tai tietoisesti luoduissa uusissa kokemuksissa. Rajojen asettamista voi suunnitella ja harjoitella, harjoitus tekee mestarin ja mestari harjoittelee aina.

Mitä sinä voisit päästää irti?

Historialliset kummitukset eivät määritä sinua – mutta niiden vaikutus voi tuntua niin voimakkaalta, että vapaus niiden alta tuntuu kaukaiselta. Sinun ei tarvitse hymyillä kaikille, kantaa kaikkia tai venyä loputtomiin. Sinulla on lupa ajatella itseäsi, asettaa rajasi ja sanoa: "Minä olen tärkeä."

Jos tämä herätti sinussa jotain, tiedä, että voit löytää tien ulos tästä opitusta selviytymismekanismista ja mallista. Minä voin auttaa sinua tunnistamaan, purkamaan ja uudelleen rakentamaan itsesi vapaammaksi ja kokonaisemmaksi autenttiseksi itseksesi.

Uhrautuminen ei ole ainoa tapa rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Jos koet sydämen kutsun ota yhteyttä – aloitamme matkan yhdessä.